Kansalaisyhteiskunta

×

Virheviesti

Deprecated function: Assigning the return value of new by reference is deprecated funktiossa drupal_load() (rivi 1374 tiedostossa /var/www/drupal/includes/bootstrap.inc).
18.5.2016

 

Kansalaisyhteiskunta hoitaa nykyään monia erilaisia itsenäisiä tehtäviä. Esimerkiksi erilaiset järjestöt vastaavat ennaltaehkäisevästä sosiaali- ja terveysalan työstä. Myös kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja kansalaisdemokratia ovat saanut uusia väyliä vuorovaikutteisen viestintätekniikan kautta. Kansalaisia kuullaan yhä enemmän päätöksenteon yhteydessä ja kansalaisaloitteet ovat osa osallistavaa demokratiaa. Edustaja Sanna Lauslahti totesi Tutkaksen Kansalaisyhteiskunta-aamukuulemisen yhteydessä uuden yhteisöllisyyden olevan keskeinen osa tulevaisuuden kuntia.

 

Ei yksi yhtenäinen vaan monia Suomia

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehitystä ei voida tarkastella kuvaamatta samalla, miten Suomen valtio muotoutui. Valtio ja kunnat sekä kansalaistoiminta nivoutuvat toisiinsa monin tavoin. Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan juuret ovat palokunta-aatteessa, raittiusliikkeessä, nuorisoseuraliikkeessä, paikallisissa urheiluseuroissa ja kansansivistystyössä.

Kansalaisyhteiskunnan rakentaminen oli aluksi valtiollinen projekti, jota ohjattiin ideologisesti ja konkreettisesti "ylhäältä päin". Kansalaiset olivat kehitysprojekti ja sivistystyön kohde snellmannilaisesta Suomesta aina Kekkosen aikaan. Valtiolla oli lempeä isällinen toveruus kansalaisyhteiskunnan kanssa, kuvasi tutkijatohtori, dosentti Eeva Luhtakallio suomalaisen kansalaisliikkeen kehitystä. Kansalaisliikkeitten toiminta suunnattiin enemmän konfliktia välttäviin toimiin kuin protestiliikkeisiin. Yhteiskuntaa kritisoitiin, mutta toiminta oli kuitenkin enemmän "yhteen hiileen puhaltamista".

Kansalaisyhteiskunta rakentaa Suomea edelleen, mutta siten, että enää ei ole yhtenäistä Suomea tai sellaista, jollaisen valtiotoimijat sen haluaisivat olevan.

Kotimaisen politiikan kentän jännitteiden lisääntyminen ja kansainväliset vaikutteet saattavat johtaa reaktiivisempaan ja protestoivampaan kansalaistoimintaan. Ärhäköitynyt mielenosoituskulttuuri on muutoksen heikko signaali.

- Kansalaisyhteiskunnan ja valtion sopimus, se enemmän tai vähemmän saumaton yhteistyö, perustui hyvinvointivaltioon, siihen että valtio hoiti hommansa. Monen kansalaistoimijan näkökulmasta valtio on purkanut tämän sopimuksen, kuvaa Luhtakallio muutoksen syytä.

Myös muita merkkejä kansalaisyhteiskunnan eriytymisestä on olemassa. Sosiaalisen median kuplat ovat selkeitä, mutta kuplia on muuallakin. Poliittinen osallistuminen eriytyy ja eriarvoistuu. Aktiivisten toimijoiden -- niiden henkilöiden, joille yhteydenotto paikalliseen päättäjiin on luonteva osa aktivismia -- rinnalla elää suomalaisuus, jossa omat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ovat olemattomat. Yhteisö ei ole passiivinen tai toimeton vaan aktiivinen tavoilla, joka jää vaille yleistä huomiota. Pahimmillaan nämä yhteisöt ovat irrallaan yhteiskunnasta, tavoilla, joka saattaa rakentaa omanlaista, valtavirrasta erillistä Suomea.

- Kansalaisyhteiskunta rakentaa Suomia, monenlaisia, keskenään osin hyvinkin ristiriitaisia, ja monelta osin valtiosta selkeästi irralleen kurottuvia, totesi Eeva Luhtakallio

- Tällä tulee olemaan monia seurauksia suomalaiselle poliittiselle kulttuurille.

 

Puntaroivaa ja keskustelevaa demokratiaa

Deliberatiivinen demokratia, suomeksi keskusteleva demokratia, tarkoittaa uusia tapoja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan ääntä yhteiskunnallisissa päätöksentekoprosesseissa. Toiminnan lähtökohtana on demokratiakäsitys, jonka mukaan poliittiset päätökset ovat oikeutettuja vain jos ne perustuvat keskusteluun, jossa eri näkemykset ja väestöryhmät ovat olleet yhdenmukaisesti edustettuina ratkaisuja punnitessa.

Käytännössä keskusteleva demokratia tarkoittaa uusia toimintatapoja ja deliberaatiomenetelmiä. Tunnetuimpia ovat niin kutsutut mikro-yleisöt eli kansalaisraadit, konsensuskonferenssit ja deliberatiiviset mielipidemittaukset, joissa perinteinen mielipidekysely yhdistetään keskusteluun. Keskusteleva demokratia pyrkii myös vahvistamaan tiedon käyttöä päätöksenteossa analyyttis--deliberatiivisen lähestymistavan kautta. Hyvänä esimerkkinä on yhteisen tietopohjan etsiminen niin sanotussa joint fact finding -prosessissa. Tätä Yhdysvalloissa suosittua ympäristökiistojen vapaaehtoista sovittelumenetelmää on sovellettu Suomessa Tampereen raitiotielinjojen suunnittelussa ja Iijoen vesistövisioinnin yhteydessä.

Joukkoistaminen on myös keskustelevan demokratian menetelmiä. Eduskuntakin kokeili joukkoistamista suomijoukkoistaa.fi-verkkoalustalla maastoliikennelain valmistelussa. Kokeilun tuloksena saatiin kerättyä 500 ideaa ja näkemystä, 4 000 kommenttia ja 25 000 kannanottoa.

- Joukkoistamisen haasteena on saada kertyvä valtava tietomäärä analysoitua ja kiteytettyä toimiviksi näkemyksiksi. Tässä tarvitaan tietotekniikkaa ja kyberälyä avuksi, kuvasi yliopistotutkija, dosentti Mikko Rask joukkoistamisen haasteita.

- Deliberatiivinen demokratia toteutuu vain jos kansalaismielipide vaikuttaa aidosti päätöksiin.

Joukkoistaminen on keino saada lisävoimaa vaikkapa arviointityöhön. Yhdysvaltain patenttiviranomainen on osittain ulkoistanut patenttihakemusten arvioinnin yleisölle, ja säästää näin viranomaisen resursseja.

Suomessa neljän vuoden ajan toiminut Deliberatiivisen demokratian instituutti on toteuttanut puntaroivia prosesseja eri kuntien kanssa. Uusi kuntalaki antaa toiminnalle hyvän lähtökohdan, sillä kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia halutaan vahvistaa. Puntarointeja on tehty monista kysymyksistä, kuten ympäristöongelmat, eutanasia, lähipalvelut, perustoimeentulo, turvallisuusuhat ja niiden torjunta ja myös ajankohtaisista maahanmuutto ja pakolaiskysymyksistä. Missä ovat keskustelevan demokratian mahdollisuudet?

- Kansalaiset ovat innoissaan, kun heitä kuunnellaan aidosti ja arvostavasti. Osallisuusprosesseista saadaan trimmattua sellaisia, että ne tuottavat tuntuvaa hyötyä päätöksentekoon ja ongelmanratkaisuun, tiivistää Mikko Rask.

- Ehkä kuntien toteuttamista keskustelevan demokratian prosesseista kehittyy Suomen oma malli, jota voi ylpeästi esitellä ulkomaisille toimijoille. Tämä sopisi myös hallituksen kokeilukulttuurin kärkihankkeelle. 

 

Kokemusasiantuntijuus osana palveludesignia

- Kokemusasiantuntija vastaa kansalaisyhteiskunnan haasteisiin ja kehittämiseen tuomalla palvelujen käyttäjien äänen sisälle järjestelmään, kuvasi professori Tarja Kettunen, miten palvelujen suunnittelussa hyödynnetään kokemukseen pohjaavaa tietoa. 

Kokemusasiantuntijuudesta on hyötyä kun suunnitellaan parempia sosiaali- ja terveysalan palveluita. Kun palvelun käyttäjät osallistuvat niin palvelujen suunnitteluun kuin tuottamiseen, toteutuu asiakaslähtöisyys, asiakkaiden mielipide tulee huomioitua ja ammattilaisille avautuu aivan uusi näkökulma asiakkaisiin.

Kokemusasiantuntijoilla ja vertaisilla on omakohtaista kokemusta potilaana olemisesta. He ovat joko itse potilaita tai lähiomaisia, tuntevat potilaana olemisen ongelmat, omaavat arkitietoa auttamismenetelmistä ja järjestelmän toimintatavoista. Kokemusasiantuntijat omaavat selviytymisnäkökulman, auttavat arjen pulmien ratkaisussa ja tuntevat auttavien tahojen verkoston, listasi Kettunen kokemusasiantuntijan monipuolista osaamista. Kuka tahansa potilas tai lähiomainen ei kuitenkaan ole kokemusasiantuntija. Kokemusasiantuntijat käyvät läpi pitkän koulutuksen ja heitä sitoo vaitiolovelvollisuus.

Professori Kettunen johtaa Tekesin rahoittamaan hanketta, jossa kehitetään kokemusasiantuntijuutta. Kokeilussa on kolme uutta toimintamallia. Kokemusasiantuntijat toimivat elämäntaparyhmän verkkotutoreina ammattilaisen rinnalla, heillä on oma vastaanottonsa terveys- ja sosiaaliasemalla ja he ovat omahoidon kehittäjäkumppaneita SOTE-yksiköissä. Kokemusasiantuntijat ovat olleet alusta mukana suunnittelemassa ja tuomassa kehittämisideoita hankkeeseen.

Professori Kettusen mukaan kokemusasiantuntijuuden hyötykäyttö on vasta alussa. Toiminta pitää laajentaa ja kehittää edelleen. Myös kokemusasiantuntijoista tulee huolehtia. Heidän jaksamistaan tulee tukea eikä toiminnasta saa olla heille esimerkiksi taloudellista haittaa. Myös toiminnan arviointi on tärkeää. Siihen tähtää myös Kettusen johtama kokemusasiantuntijuutta hyödyntävä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishanke. 

- Toimintaa pitää arvioida. Selvittää millaista terveyshyötyä saadaan ja ketkä hyötyvät eniten. Täytyy saada tietoa, mitkä toimintamallit ovat tarkoituksenmukaisia. 

Edustaja Merja Mäkisalo-Ropponen toivoi, että kokemusasiantuntijoita käytettäisiin nykyistä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämis- ja muutosprosesseissa. Hänkin painotti, ettei pelkkä sairaus tee kenestäkään asiantuntijaa, sillä asiantuntijuus nousee sairauden kriisin läpikäymisestä ja tehtävään kouluttautumisesta.

Mäkisalo-Ropponen mietti myös, miten saada kattavasti kansalaisten ääni kuuluviin, ovatko kaikki kansalaisten mielipiteet yhtä arvokkaita ja kenellä uskomme olevan luotettavaa tietoa, ketä pitäisi kuulla? Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa on meneillään hanke, jossa haetaan tieteellisen tiedon rinnalle toisenlaista tietoa, kuten vastatietoa, heikkoa tietoa ja hiljaista tietoa (ks. Tutkas aamukuuleminen 5.2.2016).

- Yhteiskunnallinen päätöksenteko tarvitsee runsaan tietopääoman taustaksi, siihen kuuluu myös tieto, jota saadaan kansalaisia kuuntelemalla -- ja tulee myös olla keinot kuulla heitä, jotka eivät itsenäisesti osallistu kansalaiskeskusteluun, totesi Mäkisalo-Ropponen.

 

*****

Tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas, eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta järjestävät Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa yleisölle avoimet kuulemistilaisuudet ajankohtaisesta teemasta. Joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina klo 8.30–9.30 pidettäviä tutkijakuulemisia yhdistää tulevaisuuden ennakointi. Mitä rohkeita ratkaisuja ja työkaluja tutkimus tarjoaa? Vaihtuvia teemoja käsitellään laajasti teknologiasta taiteen kentälle ja luovaan talouteen.

Toukokuun aiheena oli Kansalaisyhteiskunta. Tilaisuudessa esiintyivät kansanedustajat Sanna Lauslahti ja Merja Mäkisalo-Ropponen sekä asiantuntijoina professori Tarja Kettunen, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Jyväskylän yliopisto, sosiologian dosentti, tutkijatohtori Eeva Luhtakallio Tampereen yliopistosta ja ympäristöpolitiikan dosentti, yliopistotutkija Mikko Rask Helsingin yliopistosta Tilaisuuden juonsi pääsihteeri Reetta Kettunen, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.

Seuraavan aamukuuleminen järjestetään 3.6.2016 ja sen aiheena on Esteetön, luova kaupunki.

 

Lisätietoja:
Pääsihteeri Reetta Kettunen, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, p. 040 733 5935

 

Lisämateriaaleja:

Deliberatiivisen demokratian instituutti
http://www.deliberaatio.org

Asiakkaiden ääni kuuluviin sosiaali- ja terveyspalveluissa – tukea kokemusasiantuntijuudesta
http://www.ksshp.fi/kokemusasiantuntijuus_palveluissa

Eeva Luhtakallion Researchgate-profiili
https://www.researchgate.net/profile/Eeva_Luhtakallio

 

 

 

Kategoria: